JAKSAMINEN. Luulen, että minun täytyy jaksaa normaalisti.
Niinhän se lääkäri sanoi. En saa heittäytyä luulosairaaksi. En kuitenkaan
meinaa jaksaa millään. Isossa ruokakaupassa käynti tuntuu kroppani
äärirajoilla; lepään välillä ostoskärryjen päällä ja painavien kassien
kantamisen jälkeen sydän pyrkii ulos kurkun kautta. Normaalipituiset koiralenkit
ovat nykyään tuskaa. Vauhtini hidastuu ja pysähdyn mielelläni siksi ajaksi, kun
koira jää nuuskimaan paikkoja. Pahinta on yrittää puhua puhelimessa samaan
aikaan kun teen kävelylenkkiä. Huohotukseni haittaa jo luurin toiseen päähän.
Työpäivinä heikko olo saa yliotteen monta kertaa, se haittaa töihini
keskittymistä. Mutta minunhan pitäisi jaksaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit halutessasi jättää viestiä tähän.