1. YÖ. Jouduin viettämään yhden huonosti nukutun yön tahdistimeen totutellen sairaalassa. Aiemmat univelat painoivat vaakakupissa sen verran, että torkahtelin kuitenkin pidempiä jaksoja. Asennon vaihdosta aiheutuvat kivut herättivät joka kerta, vaikka olinkin saanut kohtuullisen asennon tukemalla ylimääräisen tyynyn vasemman olkapääni ja käsivarteni alle. Aamulla Kolmiosairaalan osastonlääkäri tuli tarkistamaan oloni sekä sen, ettei paineside ole pettänyt haavan päällä
Ennen kotiutumista minulle oli varattu 1. kontrolliaika tahdistinpoliklinikalle. Suuri paineside solisluuni alla pullotti oman väljän puseroni alla käytävällä odottaessani ja muutamat vanhemmat vastaanotolle odottavat potilaat vilkuilivat minua vaivihkaa uteliaasti. Edellisestä päivästä tutuksi tullut leikkaussalin hoitaja tervehti minua ystävällisesti ja yllättyi, että olinkin odottamassa tuolilla istuen enkä sairaalasängyssä.
Tämä samainen hoitaja piti nyt vastaanottoa tahdistimen säätöihin erikoistuneen lääkärin kanssa. Hoitaja muisti, että mainitsin kirjoittavani blogia sairaudestani, ja otin kuvan tahdistimen säätölaitteesta ja sen monitorista. Jo heti kävi selväksi, että sydämeni eteisten ja kammioiden välinen johtuminen oli selkeästi viivästynyt sarkoidoosimuutosten vaurioittamien johtoratojen takia. Tämän vuoksi lääkäri sääti tahdistintani reagoimaan liian pitkään johtumisaikaan, ja polilla oloni aikana joka toinen tai välillä peräti jokainen kammiolyönti oli tahdistettu tahdistimen avulla. Ajattelin, miten ihmeessä olinkaan tullut toimeen ilman Justiinaa.
RAJOITUKSET. Kysyin, mitä pitää välttää tekemästä tästä eteenpäin. Maratonille osallistumista kehotettiin lykkäämään, mutta itse maltillisen kuntoilun aloittamiseen ei ole estettä. Lääkäri tosin mainitsi, että sydämessäni oleva tulehdus on vielä riski rajummalle treenaamiselle jonka takia seuraavat kuukaudet kannattaa ottaa rauhallisesti kortisonin sammuttaessa tulehdusreaktiota. Sydämentahdistimen kanssa pahin liike tai asento on käsillä roikkuminen. Tässä on riski, että johdot irtoavat sydämen seinämistä, joten tämä on lähestulkoon ainoa liike, jota tulee välttää. Urheilulajeista myös selkeitä kamppailulajeja tai vastaavia, jossa voi tulla iskuja tahdistimen alueelle, tulee varoa. Ilokseni lääkäri ei nähnyt estettä jatkaa entistä tauolla ollutta lajiani, pistooliammuntaa. Pitkäpiippuisilla ammuttaessa on merkitystä, kummalla puolella olkaa kiväärin tukki lepää, joten tahdistimen puolella asetta ei voi pitää.
SUOSITUKSET. Itse kummempia suosituksia en saanut, millä tavoin elää tahdistimen kanssa. Normaalin elämän jatkaminen kunnon ja mahdollisuuksien rajoissa on ehdoton tavoite. Kysyin vitamiinien ja hivenaineiden merkityksestä. D-vitamiini on suositeltavaa kalsiumin imeytymisen tähden, lähinnä nyt kortisonikuurin aikana. Magnesiumlisästä ei ole haittaa koska kärsin lihaskrampeista aika ajoin. Omega-valmisteita voin ottaa, koska minulla ei ole verenohennukseen vaikuttavia lääkkeitä.
ETÄSEURANTA. Sain kotiin saman tien vanhanaikaista puhelinlaitetta muistuttavan kapineen, jonka tarkoitus on sijaita vuoteen vieressä. Laite seuraa asennetun sydämentahdistimen toimintaa ja sydämen toimintaa ilman, että vastaanotolla on tarpeellista käydä muutoin kuin sovitusti ja välttämättömissä tilanteissa. Vaikuttaa kätevältä, mutta silti laitteen paikka ei oikein asettunut mielessäni. Pakkasin laitteen laukkuuni ja päätin perehtyä asiaan kotona tarkemmin.
Vastaanotolla ei tarkistettu haavan tilannetta, koska paineside jouduttiin jättämään vielä seuraavaksi vuorokaudeksi paikoilleen. Tämä aiheutti hieman ylimääräistä huolta, koska tietenkin haavan seutu jomotti edelleen ja painesiteen painevaikutus oli melko voimakas ja iho tuntui turralta ympäriltä. Palasin osastolle odottamaan, että mieheni tulee hakemaan minut kotiin.
Kuva on huono, mutta painesiteen suuri koko näkyy melko hyvin kun paitaa on venytetty sivulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit halutessasi jättää viestiä tähän.